PTFE-muovin ominaispaino: tyypit ja ominaisuudet

Fluorimuovi (kuluttajille tutumpi kauppanimellä ”teflon”) löydettiin amerikkalaisessa Kinetic Chemicals -yhtiössä jo vuonna 1938. Kemisti Roy Plunkett havaitsi kaasumaisen tetrafluorieteenin sattumalta. Kun kaasu oli paineistettu pulloon, polymeroitumisessa muodostui ainutlaatuisten ominaisuuksien omaavaa valkoista jauhetta.

PTFE-muovin ominaisuudet ja käyttöalue

Sen tärkeimmän käyttötarkoituksen määritteli ainutlaatuinen sähköneristyskyky. Samalla seuraavat lisäominaisuudet:

• suuri tiheys ja mittapysyvyys,

• laaja käyttölämpötila-alue,

• muovattavuus,

• lujuus,

• kosteudenkestävyys,

• pinnan alhainen tarttuvuus eli itsepuhdistuvuus,

• ultravioletti- ja ionisoivan säteilyn kestävyys,

• kulumis- ja hankauskestävyys,

• bioinerttiys,

• työstön helppous

mahdollistivat materiaalin käytön hyvin erilaisilla aloilla. Sitä käytetään laajalti kotitalouksissa, elintarviketeollisuudessa, autoteollisuudessa, lääketieteessä ja muilla tuotannonaloilla. Fluorimuovista valmistetaan lukuisia ympärillämme olevia tuotteita, kuten:

• johtimien eristeitä, letkuja, putkia, erilaisia säiliöitä ja siimoja,

• palamattomia kuitukankaita, teknisiä kankaita ja suojakalvoja,

• lämmönkestäviä kalvoja, laakereita ja ajoneuvojen osia,

• pumppu- ja sekoitusasemien osia, venttiilejä ja vesijohtokomponentteja,

• kaapelilaitteistojen ja kondensaattorien osia,

• korkeapaineputkistoja kemiallisesti aktiivisille aineille sekä muita tuotteita.

Sallituissa käyttöolosuhteissa fluorimuovi on kemiallisesti vakaa, ja sitä pidetään tavallisesti turvallisena normaaliin käyttöön. Kyseisen laadun käyttölämpötiloja ei kuitenkaan saa ylittää. Haittapuolina voidaan pitää:

• kalliiden laitteiden tarvetta muottien sintrauksessa,

• tehokkaan kohdepoiston tarvetta materiaalia työstettäessä,

• sitä, että rajalämpötilan ylittämisen jälkeen polymeeri muuttuu ihmisen terveydelle vaaralliseksi.

Fluorimuovien tyypit

Polymeeristä erotetaan useita laatuja ketjun monomeerien määrän ja molekyylikoon mukaan. Fluorimuovin ominaispaino eli tiheys on tyypistä riippuen 1700–2240 kg/m³. Fluorimuovityyppejä ovat:

• F4 – mahdollisimman tiheä, vähähuokoinen ja hydrofobinen materiaali, joka kestää jopa +260 °C:n lämpötiloja.

• F3 – kemiallisesti ja termisesti F4:ää heikommin kestävä mutta sitä tiheämpi; sulaa, mikä helpottaa käyttöä valussa ja puristuksessa, tarttuu hyvin metalleihin ja sitä käytetään usein korroosiosuojapinnoitteena.

• F2 – kestää hankausta, ei sisällä pehmittimiä, on lujaa ja sitä käytetään aggressiivisissa ympäristöissä sekä putkien ja säiliöiden valmistuksessa.

• F40 – on lujaa, kestää kiehuvia happoja ja eräitä liuottimia, ei pala eikä läpäise UV- tai ionisoivaa säteilyä.

Fluorimuoveja on saatavana hyvin monissa muodoissa, kuten kiekkoina, levyinä, arkkeina, kalvoina, tankoina, rakeina ja jauheina.

Yleisimmät muodot:

• Fluorimuovilevy. Kooltaan 1000 mm × 1000 mm ja paksuudeltaan 1 mm olevan levyn paino on 2,5 kg.

• Fluorimuovitanko on kätevä puolivalmiste erilaisten osien valmistukseen. Fluorimuovin ohjeellinen paino 1000 mm:n pituiselle ja halkaisijaltaan 10 mm:n tangolle on 0,18 kg.