Kalkkikiven ominaispaino ja tärkeimmät ominaisuudet

Kalkkikivi on karbonaattikivilaji, joka koostuu kalsiitista ja epäpuhtauksista. Epäpuhtauksien osuus on tavallisesti enintään 5 %, ja niitä ovat dolomiitti, hiekka- ja savihiukkaset sekä eloperäiset aineet. Aiemmin kalkkikiveä käytettiin kaikkialla veistosten ja koristevalujen valmistamiseen sekä rakennusten ja linnoitusten rakentamiseen.

Luonnossa esiintyy monia kalkkikivilajeja. Luokittelun pääperusteita ovat muodostumispaikka ja muodostumiseen vaikuttaneet tekijät. Kalkkikivi jaetaan siten kolmeen ryhmään: eloperäiseen, kemialliseen ja klastiseen. Eniten käytetään ensimmäisen eli eloperäisen ryhmän kalkkikiviä, kuten liitua ja simpukkakalkkikiveä.

Kalkkikiven tärkeimmät fysikaalis-kemialliset ominaisuudet

Kalkkikivilajeja on paljon, joten niiden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet voivat poiketa huomattavasti. Tärkeimmät arvot esitetään taulukossa.

Selvennetään eräitä mittausten huomattavia eroja. Kalkkikiven pienin tilavuuspaino, 1,65 g/cm³, on tyypillinen ooliittisille lajikkeille. Vähemmän huokoinen hienorakeinen kalkkikivi eroaa simpukkakalkkikivestä, jonka huokoisuus voi olla 32 %. Yksi tärkeimmistä arvoista on kuivan materiaalin puristuslujuus: simpukkakalkkikivellä se vaihtelee 10–60 kg/cm² ja hienorakeisilla kalkkikivillä 2500–3000 kg/cm². Tavallisimmin arvo on 250–600 kg/cm².

Kalkkikiveä käytetään laajalti eri teollisuudenaloilla. Sitä käytetään lasin, paperin ja sokerin valmistuksessa sekä metallurgiassa ja kemianteollisuudessa. Laajimmin kalkkikiveä käytetään rakennustöissä. Se toimii sahattuna kivenä, suurina harkkoina, betonimurskeena, maalaustöiden pigmenttinä sekä kalkin ja sementtiseosten raaka-aineena.